Isokylän kyläyhdistys
Pieni, idyllinen Kemijärven itärannalla uinuva 450 asukkaan kylä, jossa asukkaat viihtyvät hyvin järvimaisemissaan. Asumattomia taloja ei juuri ole, vaikka asukkaat ikääntyvät. Hyviä hiekkarantoja uimiseen on runsaasti, paras kuitenkin Kalkonniemi tulipaikkoineen ja pukeutumistiloineen. Geokätköilijätkin viihtyvät Kalkonniemessä kätköjä etsiskellen. Kalkonniemen Piilopato on myös hyvä kalapaikka niin talvella kuin kesälläkin. Talvella ja varsinkin keväisin jäidenlähdön aikaan toukokuussa Piilopadon kuohut ovat nähtävyys.
Kauniita järvimaisemia voi ihailla Ämmänvaaran laelta ja Kotavaaran näkötornista. Kemijärvi on myös hyvä muikkuvesi ja nuottakunnat vetävät muikkua kesällä ahkerasti.
Ailangan hietikot ovat maankuulut kauneudestaan. Erämaisesta rauhasta voi nauttia kilometrien mittaisilla hiekkarannoilla Kenttäniemessä ja Ailanganlahdella. Tulipaikka on Ailanganlahden puolella ja parkkipaikalta on vajaan kilometrin kävelymatka tulipaikalle. Saman Ruuhiniementien varrella on myös Isokylän Metsästysseuran Seitapirtti Marjalammen rannalla. http://www.isokylanmetsastysseura.fi/seitapirtti Kalavetenä Kemijärvi on kuuluisa ja Kemijärven haukea on viety kuivattuna kapahaukena katolisena aikana Keski-Euroopan ja Ruotsin hoveihin tuhansia kiloja joka vuosi paastonajan ruoaksi. Uudisasukkaat ja lappalaiset ovat käyneet silloin käräjiä pyyntioikeuksistaan, eivätkä surmatkaan ole tuiki tuntemattomia silloisissa kalariidoissa.
Haukia Kemijärvessä riittää niin talviverkottajille kuin kesällä perinteisille rysäpyytäjillekin. Eikä hauki ole tuiki tuntematon uistelijoille tai onkimiehillekään. Viime vuosina myös kuhakanta on elpynyt maailman pohjoisimmassa esiintymisjärvessään.
Myös lohipatoja on pidetty Kemijärven salmissa ja niemien kannoissa. Kuuluisimmat lohipadot ovat olleet pappilan patoja Luuksinsalmessa ja viimeisin Patojärven laskuojassa. Näistä padoista kirkkoherra sai alustalaisilleen lohta niin paljon, että kirkonkirjoihinkin merkittiin pykälä, että lohta sai olla tarjolla vain viitenä päivänä viikossa, kahtena päivänä täytyi palkollisille tarjota muutakin särvintä.
Kuvat ja teksti: Jorma Särkelä